Minä ja A

Kaikki alkoi kesällä 2007, kun olin vielä innokas 15-vuotias irkkaaja (eri asia kui IRC-Galleria). Olin lähtenyt lomailemaan Espanjaan kahdeksi viikoksi, jolloin A oli alkanut kaipaamaan yleisiä kirjoittelujani irkissä. Palattuani, hän sitten kävi kommentoimassa itse IRC-Galleriassa kuvaani, jolloin minä kiinnitin häneen ensimmäisen kerran huomiota.

Siitä se sitten lähti. Kun näin hänen kuvansa, halusin hänet itselleni. Rakkautta ensi silmäyksellä. :) 

Juttelimme sitten privaatisti monta kuukautta ja tutustuimme netin välityksellä toisiimme. Ja koska olin vielä nuori, jännitin tapaamista ja vanhempieni reaktiota. Marraskuussa sitten kuitenkin näimme toisemme ensimmäisen kerran kasvotusten Maata Näkyvissä-festareilla. Kaikki sujui loistavasti ja siitä lähtien tapasimme toisiamme 2 vko välein. Tämä johtui siis siitä, että A asui Kuopiossa ja minä pk-seudulla.

Kaukosuhde ei kuitenkaan ollut meille varsinainen ongelma. Tietenkin minulla ainakin se otti joka hyvästelyjen jälkeen koville, koska olen niin läheisyyttä kaipaava. :) Mutta koskaan ei ero ole käynyt mielessäkään, kummallakaan. 

Sitä siis jatkui.. hmm.. kaksi vuotta. Valmistuttuaan lukiosta A pääsi Helsingin yliopistoon ja muutti opiskelujen perässä soluun. Elämämme on siitä päivästä lähtien (2,5v) ollut paljon tiiviimpää, ja A on suoranaisesti asunut luonani (perheeni kodissa) paljon.

Vanhempani ovat tykänneet A:sta alusta alkaen erittäin paljon ja heillä on hyvät välit. Ikäni ei ole heitä haitannut alkaessani seurustella, kihlautuessa tai naimisiinmenossa, vaan ovat olleet onnellisia puolestamme. Luultavasti yksi syy siihen, että he hyväksyivät 15 vuotiaan viettävän öitä 17 vuotiaan pojan kanssa on siinä, että A:n tausta on uskonnollinen. Hänen perheensä on siis kasvattanut hänet hyvien arvojen ääressä. Tästä voisi luulla, että A on tiukka ja vanhoillinen, mutta niin ei kumminkaan ole. Ainut, miten hän eroaa muista on se, että hän ei kiroile tai juo tietoisesti humalaan. A on erittäin avarakatseinen, ei tuomitse ketään ja haluaa aina kokeille jotain uutta.

Viime heinäkuussa A sitten kosi minua, ja sekös oli yksi ihanimmista hetkistä! Olimme hankkineet sormukset pari kk aikaisemmin, jotta A pääsisi heti tilaisuuden tullen pujottamaan sormuksen sormeeni. :)

Olimme ravintolassa syömässä, ja oi että, se hetki oli ihana. <3

Nyt sitten olemme alkaneet haaveilla omasta asunnosta, jota meillä ei vielä ole (A:n vanhempia kunnioittaen (tai järkyttämättä :D), emme siis asu virallisesti samassa asunnossa ennen papin Aamenta.) Aluksi ajattelimme syksyä, mutta hinku on jo niin kova, joten saamme näillä näkymin häät järjestettyä ja erittäin alkukesästä. Ihanaa! Vihdoin saadaan aloittaa oikeasti oma elämä. Kyllähän tämä alkaa jo rassata, kun yhdessä 10m2 huoneessa kökitään kahdestaan monta vuotta ja siitä monta päivää arkiviikosta ja kaikki lomat. :)

Käymme molemmat vakituisessa työssä ja A saa luultavasti tänä vuonna kanditutkintonsa valmiiksi. Minä pyrin nyt kevään haussa (näin lukion jälkeisen välivuoden jälkeen) jonnekki opiskelemaan. :) 

Olikohan tässä nyt kattavasti minun ja A:n suhteen eteneminen. :) Jos jäi vielä jota, mitä haluaisit kysäistä, niin pistä kommenttia! :)